Nyt on päivä mennyt siitä kun sain tietää pääseväni lihavuusleikkaukseen. Tänään se jotenkin iski päin kasvoja, kun sitä odottanut niin kauan...alkoi jännitys purkautua itkuisuutena ja pahoinvointina.  Mä kerron tässä mun taipaleeni tähän pisteeseen, ettei kukaan luule leikkauksen olevan mikään oikotie onneen ja että se tehdään kun on niin laiska itekseen saamaan kilot pois. Niin ei todellakaan ole, toivon myös että ihmiset ottaisivat huomioon ettei lihavuus aina ole syömisestä johtuvaa...osittain voi johtua myös liian vähäisestä syömisestä jolloin aineenvaihdunta ei toimi.

Vielä 10 vuotta sitten painoin hepposet 53 kiloa, sain diagnoosin vaikeasta uusiutuvasta masennuksesta ja olin useamman kerran sairaalahoidossa. Kilpirauhasen vajaatoimintakin saapui "ilostuttamaan" elämääni. Kiloja alkoi tulla pikkuhiljaa eikä sitä ensin edes huomannut kunnes ei vaan mitkään vaatteet mahtunut päälle, lääkityksiä vaihdettiin moneen otteeseen että jos se rauhottaisi tilannetta...ei rauhottanut. Lisäksi löytyy myös korkea verenpainetauti, uniapnea, polven pirstounut rusto. Voin kertoa että tämän kokoisena kun ylimääräisiä kiloja on saman verran mitä kerroin painaneeni 10 vuotta sitten, elämä ja kaikenlainen tekeminen on usein painajaista ja tuskaa.

Pikkuhiljaa, joka kerta kun kävin lääkärissä mistä syystä tahansa oli jonkinlaista vihjailua ylipainosta, laskimotukos vasemmassa jalassa pelästytti aika paljon.  Varasin ajan lääkärille, että sain lähetteen ravitsemusterapeutille. Kävin siellä n. 2,5 vuotta ja alussa sainkin pois 10 kiloa jotka kuitenkin alkoi tulemaan takasin eikä se enää jaksanu motivoida.

Viime vuoden helmikuussa otin rav.terapeutin kanssa puheeksi lihavuusleikkauksen jolloin hän laittoi lähetteen lääkärille. Ihmeen nopeasti eli huhtikuussa jo sain ajan sitten terveyskeskuksen lääkärille joka laittoin lähetteen Päijät-Hämeen Keskussairaalaan.

Meni 8 kuukautta ennenkuin pääsin viime joulukuussa ensimmäisen kerran sairaalan lääkärille (sisätautien erikois), joka katsoi parhaaksi käyttää ensin mut psykiatrin kautta, mikä ihan normikäytäntö jos on masennustaustaa...joulun jälkeen kävin siellä ensimmäisen kerran ja toisen tammikuussa. Helmikuun alussa oli sitten ensimmäinen lihavuusleikkaukseen liittyvä ravitsemusterapeutti. Niin psykiatri kun ravitsemusterapeuttikin antoi vihreää valoa leikkauksen suhteen.

Nyt sitten tosiaan toissapäivänä oli se obeesityöryhmän palaveri jossa päätettiin meidän kohtalosta jotka leikkaukseen haluavat. Oli kerrankin minun onnenpäivä! Melkein 14 kuukauden odotus palkittiin, tosin 5.4 on kirurgin tapaaminen ja samalla myös ravitsemusterapeutti joka antaa ohjeet ENE-dieettiin mikä pitää toteuttaa ennen leikkausta. Tämä dieetti on siis erittäin niukkaenerginen ja kalorimäärä päivässä on max. 800 kcal, toteutetaan melkein kokonaan Nutrilett -tuotteilla. Olen hiukan jo kokeillut eikä tehnyt tiukkaa ja myös tosi yllättynyt miten hyviä ne keitot onkaan vaikka kauhutarinoita kuullut :) Sokerit lopetin jo tammikuun puolessa välissä sekä olen opetellut syömään 5 kertaa päivässä ja 4-5 kiloa onkin tippunut....piece of cake!

Surullista tässä päivässä oli kun kävin viimeisen kerran oman terapeutin tapaamisessa, yli 2 vuotta siellä kävin mutta nyt kun masennus ei ole "päällä" niin en tarvitse siellä käyntejä. Leikkauksen jälkeen käyn sitten sairaalan psykiatrilla jonkun aikaa.

Noniin, eiköhän tässä ollut tälle päivää tarpeeksi...miksi tämän kaiken kerroin, ehkä siksi että ihmiset ymmärtää ettei tähän leikkaukseen ainakaan kunnallisella puolella mennä vaan hetken mielijohteesta...pitkä ja kivinen tie kun kaikki muut keinot on kokeiltu.

Mut nyt laitan pillit pussiin tältä kertaa, lepuutan hetken ennenkun koirat pääsee iltapissalle. Tässä kuva mun vauvoista, Jade on 8 vuotias ja Petra 10. Mun ihmisvauva täyttää syksyllä jo 20 :)