Nyt on muutama päivä mennyt vähän alamäkeä ajatusten kanssa. Leikkaushan se on päällimmäisenä ja varsinkin nyt tullut isokin pelko sen suhteen. Itku ollu aika herkässä ja tuntunu ettei mikään huvita, kutonut olen paljon koska se vie mun ajatukset muualle...se on ollut jo vuosia hyvä keino paeta kuplaan, sitä toteutin silloinkin kun masennus alkoi 10 vuotta sitten, töitä tuli ku liukuhihnalta :)

Olen ollut leikkauspöydällä tosi monta kertaa, eikä ikinä oo pelottanut, mutta nyt on...en tiedä mistä moinen nyt tuli. En keksi muuta kun sen, että se on loppuelämän asia eikä paluuta ole, ei sillä että edes haluisin palata takaisin tähän laskikasaan. Hitto, emmä tiiä!!. Mielessä on käynyt, että jos en siihen menisikään vaan kokeilisin kerran vielä itsekseen noilla laihdutustuotteilla. Sitten tulee taas se, että no jos nyt perun niin onpas sitten kiva kun saan jonkun 10 kiloa pois ja taas ollaan melkein samassa pisteessä...ei sekään houkuttele näin 14 kuukauden odottamisen jälkeen. Kyl mä siihen menen, en mä halua olla tällänen, sillä joka aikuiset ihmiset voi olla ilkeitä, viimeisen vuoden sisään olen vähintään kolme kertaa itkenyt kun olen tullut loukatuksi mm. "sä oisit ihan ok jos et olisi syönyt ittees ton näköseksi". Onko asiallista käytöstä? joo ei...

Tarkempaa tietoa leikkauspäivästä ei ole vieläkään, kun niistä päättävä kirurgi oli tämän viikon poissa...ensi viikolla soittelen uudestaan.

Loppukuusta tai alkukuusta täytyy tilata järisyttävävän paljon Nutrilett-paketteja, keittoja sekä pirtelöitä. Laskin, että kolmen viikon aikana kuluu niitä noin 7 pakettia. Kaupassa maksavat suunnilleen 20 euron molemmin puolin/paketti, mutta onneks nettiä tutkimalla löytää kaikenlaista, joten mä tilaan TÄÄLTÄ , toimitus on edullista ja tuotteet tulee postin automaattiin ihan parissa päivässä.

Niin, paljonko mä painan....kerään vielä rohkeutta sanoa sen ääneen, mutta kyl mä kerron siinä vaiheessa viimeistään kun ENE-dieetti alkaa, siitä on hyvä seurata sit kehitystä. 10 kiloa haluisin saada pois, mutta leikkaukseen riittää 6:kin.

Ei tää tainnu olla ees blogikirjoituksen arvoinen kirjoitus. Täytyy vähän purkaa päätä tyhjemmäksi, tosin nyt on niin tyhjä,että kaikuu :)

Kivaa Pitkäperjantaita kaikille, mulla itsellä ei ole mitään pääsiäisperinteitä...mulla ihan normipäiviä rutiineineen :)