No tänään oli The Day eli eka kirurgin tapaaminen. Itse luulin sen olevan vain tapaaminen missä käydään läpi se leikkaustapa. Menin siinä toivossa, että leikkaus suoritettaisiin edes tämän vuoden puolella ja mitä tapahtu....?? Hyvä kun kerkesin istua, kun lääkäri sanoi että jos nyt ennen kesän leikkaussulkua leikataan (tässä vaiheessa aloin valumaan tuolilta), kirurgi pyysi hoitajaa varmistamaan kesäkuun alun leikkausajat. No siellä oli aikoja ja niin vaan tömäytti, että leikataan kahden kuukauden päästä. Aloin itkemään ja tärisemään, teki mieli sanoo et no leikkaa ihan itekses ja juosta karkuun, mutta se kaikki 14 kuukauden jännitys ja odotus rupesi purkautumaan, aloin käymään ylikierroksilla. Käynti siinä oli muutenkin vähän sellai liukuhihnahomma etten ees tajunnu koko asiaa kunnolla, onneks edes hoitaja kysy onko onnen kyyneleitä, sanoin olevan kun niin kauan asiaa odottanut ja tää tuli yllättäen niin nopeesti sit kuitenkin.

Sit jäin odottamaan tunnin kun oli aika ravitsemusterapeutille. Kutimet oli mukana ajankuluksi mutta kuka on kokeillut kutomista itkuisin silmin ja kädet täristen, puikkokin lensi jatkuvasti omille teilleen. Tunnin sisään sain ehkä jotain 3 kerrosta kudottua....no aina kolme kerrosta eteenpäin työssä kun nyt mä istuin siinä ja mietin mitä mun tän elämän viimeiset kuukaudet tuo tullessaan...ennenku alkaa loppuelämän ensimmäiset kuukaudet. 

Olin ihan huuruissa, alko jo nolottaa sit siinä ravitsemusterapeutin luona ku höpötin ihan ufona asioita mut ehkä se on kokenut asian ennenkin....mä en ja koin outoja fiiliksiä enkä vaan voinu lopettaa tärisemistä vaikka itku loppuikin kun äitini kanssa puhuin puhelimessa. Äiti sanoi vähän aikaa sitten, että vie mut etelään kun oon saanut kilot pois mut ei se ymmärrä miten paljon joudun tekemään töitä vielä sen jälkeen itsetuntoni kanssa...eihän asia mene niin, että kun saan xx kilot pois niin elämä vaan hymyilee ja tunnen itseni Miss Maailmaksi. Meneekö? No ei todellakaan!

Mä nyt lisään tähän yhen kuvan joka otettu tuolta meiän satamasta toissa loppiaisena, ihana rauhoittava kuva. Pakkasta oli silloin jotain -25 :)

Lisään siksi, että saat hetken hengähtää kun luet lopun tekstistä :)

screenshot.531.jpg

No mut enivei!! Ravitsemusterapeutti antoi ohjeet mulle miten monta eri keinoa on toteuttaa sitten se ene-dieetti joka nyt tällä hetkellä mulle tarkoittaa, et kun saadaa tietää se tarkka leikkauspäivä niin kolmessa viikossa ennen leikkausta mun täytyy saada pois vähintään 6 kiloa mutta mielellään jopa 8 kiloa. Mut se mitä nyt oon kokeillu ja testaillu niin en usko sen olevan ongelma joka taas tarkottaa sitä et ku näin ajattelen niin ongelmia tulee olemaan ja varmaan rekallinen! :D

MUTTA, koska mulla on noita eri lääkityksiä niin mulle ei tehdä sitä normi ohitusleikkausta vaan sellanen kun sleeve-leikkaus. Se on parempi vaihtoehto mun lääkityksien imeytymisen kannalta elimistöön, ihan jopa niiden vitamiinien mitä täytyy sitten syödä koko loppuelämä-

Mä nyt siis meinaan toteuttaa mun kilojen tiputuksen Nutrilett-tuotteilla, EHKÄ, siis todellakin ehkä saatan kokeilla sinne väliin oikeella ruualla korvausta kun sen voi tehdä monella eri tapaa. En mä tiiä, oon sekasin vieläkin ja täysin pihalla.

Ootko jaksanu lukee tähän asti? No pliis, jaksa vielä hetki :)

Jees eli mitä olin sanomassa....no ei kuule hajuakaan, miksi olen tähän aikaan vielä hereillä kirjoittamassa on oma tarinansa joka kai kerron huomenna, mutta luulen myös etten tule nukkumaan seuraavaan kahteen kuukauteen :D Ei mua leikkauspöydälle joutuminen sillee pelota ku johan täs tän vuosituhannen puolella olen ollu leikeltävänä jo 7 kertaa ja viime vuosituhannellakin noita kertoja on ollu ;) Jotenkin tää kerta on vaan erilainen, johtuisko siitä että siihen en olisi menossa jos itse en haluisi...en myöskään mene pelkästä omasta tahdosta vaan tää on ollu niin tarkan syynin alla et huhheijjaa, suljetulle psykiatrian osastollekkin pääsee helpommin :D

En mä nyt oikeen tiiä miks mä kirjotan "raamattua" tästä asiasta, mun huono puoli on etten osaa mitää kertoo sillee lyhyesti...aina mennään kirkonkylän kautta kirjastoon :) Nyt ku oon saanu tekstin kirjotettua ni mietin lisäänkö vähän kuvia sekaan jos ne sais kiinnostumaan vähän enemmän. Joo, oon pöljä :D

Ainii mut joo, yks asia mikä oli mulle tosi tärkee on se, että leikkaus suoritetaan nyt heti alkukesästä. ..mun poika lähtee inttiin heinäkuussa ja sen jälkeen mulla ois vähän vaikeuksia saada hoitoa noiden koirien kanssa, niitä ei voi viedä mihinkään pois kotoa, niitä ei voi luottaa kenelle vaan ja kuitenkin joudun olemaan sairaalassa jo sen 2 päivää ja ehken kahteen viikkoon uskalla yksin noiden kanssa lähtemään ulos joten not so piece of cake.

Tää on kaikki niin pelottavaa ja mä toivon, että jos haluat sanoa jotain ilkeää niin mieti ja nielase edes kerran, kysy yksi kysymys ja sano vasta sitten....lupaan jopa julkaista sen kommentin. Tää asia on niin iso jota ei voi tajuta ellei itse ole ollut samassa tilanteessa. Ja jos luet tätä etkä ole lukenut aiempia niin tiedäthän ettei lihavuus ole aina itse aiheutettua....?

Mulla on sellai hyvä sanonta, mutta mä en voi sitä koskaan sanoa ettei kukaan ymmärrä väärin ja pahota mieltään. Jos kuitenkin sä nyt "ei-ylipainosena" mietit no what the fuck...niin laitappa reppu selkään ja sinne kaksikymmentäviisi!!! puolenkilon voipakettia...lähe lenkille ja kerro fiilikset sen jälkeen :D pusspuss <3

Mut nyt mä laitan pillit pussiin, tähän lopuksi kuvan miten elämä täällä meidän kauniissa kotimaassa voi olla kaunistakin, kuvan otin pari viikkoa sitten :)

IMG_20170225_133900.jpg?1490940744

Kello on nyt jotain puol 2 enkä jaksa alkaa lukemaan onko kuinka oikein kirjoitettu, enhän mä muutenkaan osaa säädösten mukaan kirjottaa :D

Toivotan Teille kaikille hyvää yötä, huomenta sekä päivää.

Ps. musta ois oikeesti kiva saada joskus joku "tassunjälki" lukea Sinulta, joka tässä blogini kohdalla olet pysähtynyt :)