Haluisin kertoa teille mulle niin rakkaista karvaisista perheenjäsenistä. Nyt kun poika toissa kesänä muutti pois kotoa niin nämä on ehkä ainoat mitkä pitää mut järjissäni, ulkoiluttaa mua ja on seurana vaikkei mun jutut niitä kiinnostakkaan...välillä jopa vaihtavat huonetta kun höpöttelen liikaa :D

Ensimmäisenä tässä on Jade 8 v. Hän tuli mulle Pietarista helmikuussa 2009 ja oli silloin n. 7 kk. Pentue oli löydettu jonkin kaupan kulmalta pahvilaatikosta ja viety koiratarhalle. Katselin Kodittomien koirien sivuja netistä, en oikeestaan etsien sillä silmällä et jonkun otan, mutta kun Jaden kuvan näin mä olin aivan myyty ja se oli menoa. Soitto yhdistykselle, maksoin varausmaksun ja meniköhän kuukausi siitä kun hain tämän isokorvan Vaalimaan tullista. Koiria tuotiin aika paljonkin siinä samalla omiin koteihin, vilinä oli melkonen. Vaikka olen lähes koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä niin hihnan saatuani mä olin aivan ku ihminen jolle annetaan ekaa kertaa vauva syliin eli ajatuksella "mikä tää on ja mitä tällä pitää tehdä?"

Jade enimmäkseen hakeutui yhdistyksen ihmisten luo, kun tunsivat entuudestaan. Oltiin tullissa varmaan 5 tuntia, mutta sitte eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen kun oli rokottanut, siruttanut ja myöntänyt passin saatiin lähteä jo kotia. Matka kotia oli useemman tunnin, mutta kun kotia päästiin, en saanut edes kenkiä jalasta kun koira oli jo pöydällä vetämässä nappuloita suoraan pussista :D

Haastavaa meillä oli opetalla mihin ne tarpeet tehdään. Jopa tunnin lenkin jälkeen mitään ei tehnyt ulos, mutta kun sisälle päästiin juoksi keittiöön paperien päälle. 2 kuukauden päästä mun toivo tuntu jo menneen kunnes sitten vihdoinkin namipaloilla palkittiin aina kun pissa tai kakka tuli...juoni koira on kyllä, tekopissoja teki makupalan suhteen monestikkin, mutta lopetti koska huomasi etten mene siihen halpaan. :)

Jadella myös erittäin vaikea eroahdistus eli kun jäi yksin niin huusi täyttä huutoa kokoajan....naapureiden takia mun oli sit jopa kaupassa käyntiä varten aina pyydettävä joku sen kanssa. Miten se huuto loppui...selviää myöhemmin :D

Pelkäsi aivan järjettömästi miehiä, meni 1,5 VUOTTA ennenkun mun isä ees sai ekan kerran rapsuttaa.

Jaden säkäkorkeus on suunnilleen sama mitä pystykorvilla, painoa tällä hetkellä vajaa 20 kiloa. Kuva on otettu viime kesänä landella. Se mitä rotuja tuossa on, ei varmaan ole kenenkään tiedossa, mutta hassuinta on se, että olen nähnyt 3 kertaa ihan saman näköstä kun Jade ja rescuekoiria nekin.

Luonteeltaan Jade on erittäin vahvaluonteinen, kovapäinen kun mikä ja todellinen laumanjohtaja, lauman täytyy pysyä kasassa tuli mitä tuli. Oli todella kova vetämään hihnassa, voimaa kun pienessä kylässä, mutta auttoi heti kun hankin kuonohihnan...joskus muuten ihmiset luulee, että kuonohihna tarkoittaa vihaista koiraa. Onneksi asiasta kysytään niin voin selittää oikean syyn.

En muuten tiedä mikä Tsernobylin jälkeläinen tää neiti on...kertaakaan ei ole sairastanut tämän kohta 9 ikävuotensa aikana :)

No mut tässä oli pähkinän (ison sellasen) kuoressa tämä pienempi monsterini :)

20160505_135401.jpg

Loppuvuodesta 2010 rupesi tekemään mieli jo toista koiraa. Selasin tällä kertaa Apulan sivuja. Lähinnä katselin koiria jotka kaipaavat kotia Lahessa tai lähistöllä koska itselläni ei ole autoa niin vaikee pidemmän matkan takaa hakea. Ja sieltä sitten bongasin Petran 4 v. Rotuja on Labradorinnouraja ja Lapin porokoira. Sähköpostittelin omistajan tyttären kanssa muutaman viestin ja sovittiin, että tulevat käymään niin katsotaan ensinnäkin, että hyväksyykö Jade laumaan.

Ensin vähän räksytettiin, mutta se loppu aika nopeesti. Petra oli erittäin iloinen, häntää heiluttava neiti joka iskeytyi samantien mun jalkaa vasten ja kaipasi rapsutuksia. Jaden mielenkiinto loppu aika pian ja pysytteli toisessa huoneessa. Omistaja oli siis muuttamassa ulkomaille ja tyttären asia oli hoitaa uusi koti, itse ei voinut pitää. Siinä juteltiin ja hän kertoi, että koira ei varmaan syö kovin hyvin jos ollenkaan mutta kuitenkin näytti heti Jaden ruoka kelpaavan eikä juurikaan senkään jälkeen kuppiin sylkenyt, todella loistava ruokahalu :) Petra jäi heti silloin ensimmäisellä käynnillä meille, ensimmäinen yö oli hiukan levoton mut siitä se sitten tottui uuteen kotiinsa.

Kurjaa oli kuitenkin huomata, miten Petralle oli ahdistavaa ottaa hellyyttä vastaan. Luultavasti oli myös opetettu siihen, että pitää pysyä poissa silmistä ja jaloista, kovin piti aina houkutella että tulee seuraan ja sohvallekkin saa hypätä. Nyt jälkeenpäin mitä olen kuvia katsonut alkuajoista niin Petra oli aika huonossa, lähinnä ohuessa turkissa...ehkä vähän liian laihakin. Nythän on kunnon massu ja turkki kiiltävän paksu. Kuten kuvasta näkyy, hän rakastaa kaivaa kuoppia, on vähän hiekkainen pää :D Nykyään Petra on erittäin hellyyden kipeä ja osaa sitä tulla pyytämään, rakastaa kaikkia ja kaikkea. Ei voi kukaan olla rakastamatta tätä olentoa.

Petralla on kovat pelkotilat kaikkia kovia ääniä kohtaan, poraukset, paukkeet joten arvaatte varmaan, että uusivuosi on aina yhtä helvettiä. Viimeks nyt sain vihdoinkin sen sopivan lääkeannoksen löytymään jolla selvittiin ilman tärinöitä, tassut vaan ei meinannu oikeen toimia niinku pitää. On muuten ihan kauhea katsoa miten toinen pelkää ja ei voi auttaa.

Noniin, tässä voinkin sitten kertoa, että kun Petra tuli kotiin niin Jaden eroahdistus loppui siihen sekunttiin...en tarvinut enää koiravahteja, naapurit ja minä olimme onnellisia :)

IMG_20150812_160429%20%281%29.jpg

Tällä hetkellä ei elämä meillä ole herkkua, koska se niin ihana kevät ja karvanlähtö. Mä en voi tajuta mistä sitä riittääkin, joka päivä imuroin ja ulkona nypin mutta imuroidakkin pitäis tunnin välein että lattia ei ois mustassa karvassa...tää on sitä koiranomistajan juhlaa :D Tosin tilannetta ei helpota se, että olen aika allerginen sille hilseelle mitä irtoaa karvan mukana, nytkin silmäluomi turvoksissa ja joka paikkaa kutittaa, mutta tätä tää on ;)

Petra ollut kanssa aika terve, muutama korvatulehdus ja kerran haimatulehdus, se oli kurjaa. Siitä tulee kohta 3 vuotta ja sen sairauden jälkeen olen itse valmistanut koirien ruuat, keitettyä perunaa, porkkanaa, riisiä ja lihaa, rasvatonta raejuustoa, nappuloita on tietty saatava, mutta niissäkin pitää olla rasvapitoisuus alle 10. Tämän jälkeen ei olla sairastettu :)

Juu, eiköhän tässä ollu taas tällä kertaa ihan tarpeeksi. Tulee välillä vaan sellanen fiilis, että täytyy pysyä aktiivisena tän blogin kanssa ettei se innostus lopahda...ei sillä että näitä kauheesti kukaan lue mut tää onkin mun terapiaa :)

Kivaa loppu pääsiäistä sinulle joka olet siinä :)