No mitäs mitäs...eli leikkaus siis suoritettu, vähän kertoilen tähän mitä kaikkea viikon takaisesta kokemuksesta.

Leikkauspäivän aamu oli ihan sekava, mä olin edelleen epävarma koko hommasta ja hiukan jopa taistelin itseni kanssa menenkö vai enkö. Kuitenkin sitten olin sovittuun aikaan eli seiskalta, leikkausosaston edessä. Kaikki kävi tosi nopeesti...mut kutsuttiin heti sisään, annettiin leikkausvaatteet, otettii verikoe, kirurgi kävi tekee pienen haastattelun sekä mulle laitettiin ne tukisukat. Sit mut vietiin jo leikkaussaliin...hiukan olin ihmeissäni ku aina edellisissä leikkauksissa kaikki valmistelut jo tehty ennen saliin menoa, mutta nyt oli toisin. Mulla alko jo paniikkikohtaus hiipimään siinä vaiheessa oikeen todenteolla...ei muutaku leikkauspöydälle...tai miksi sitä sanottiin ku oli sellanen v:n muotoinen ja siitä tuli ihan mieleen gynen tuoli. Piikit suoneen, mulla tuli paniikkipyrskähdys joka onneks meni heti ohi ja kasilta katoin vikan kerran kelloa. Tää kaikki tunnissa...eipä siinä paljon viivytelty :)

Seuraavat muistot onki sitte heräämöstä ku alkoivat herättelee ja käskee aukoo silmiä. Ensimmäisenä kysyin "saako tän vielä peruttua"...ei kuulema onnistu :D Jotain mulle selitettiin leikkauksesta mut eihän mulla aivot vielä rekisteröiny yhtää mitää...ainoo mitä tunsin oli kauhee vessahätä. Siihen käyntiinkin hoitajan tarvi alkaa soittelee lupaa ympäriinsä ja sit lupa tuli kunhan olin juonu puol kuppia vettä...no sehän oli tosi hauskaa kun muutenkin kupla otsassa. Oli muuten hiukan hutera olo kun sinne vessaan mut taluttivat, mutta suoriuduin kunnialla. Kello oli muistaakseni tässä vaiheessa jotain vähän yli puolenpäivän. Piikkiä tuli suoneen ja olkavarteen...kipulääkettä ja tais olla sit myös jotain pahoinvointilääkettäkin.

Matkasta osastolle en muista yhtään mitään, huoneeseen ku vietiin, näin vaan huoneeseen tullessa et siellä oli sellai vanhempi nainen ja eka mun ajatus oli "hitto jos toi on joku huutaja ja valittaja"

Kaks pussia annettii jotain litkua suoneen...glukoosia..suolaliuosta tms, ota noista ny sit selvää. Kipu- ja pahoinvointilääkkeet pistettii sit jo muutaman kerran olkavarteen. Siitähän se riemu sit alkokin ku alettii yöllä tuomaan kipulääkkeet pillerinä....kaikki lens kaaressa ulos ja varmaan jokainen osaa kuvitella miten "hauskaa" oli oksentaa verta ku saman vuorokauden aikana maha leikattu. Silloin yöllä naapurisängyn mummeli soitti hoitajan koska oksensin. Ylläri sit että pahoinvointipillerikin tuotiin suun kautta otettavaksi. Keskiviikko päivänä oksentelin vikan kerran, muistaakseni.

Eka yö oli muutenkin ihan perseestä...mulla oli sellaset pumppaavat jutskat molemmassa jalassa jotka piti sitä verenkiertoa yllä veritulppien ehkäisemiseksi...mä en voinu ees vessaan mennä ilman hoitajan apua, että tuli irrottaa mut niistä piuhoista. Mä en myöskään nukkunu ku pari tuntia alkuyöstä koska se laite piti ärsyttävää ääntä ja siitä valo loisti vastapäiselle seinälle. Mulle annettiin myöskin vaan 20 mg tenoxia nukkumista varten...valvoin siis puolesta yöstä aamuun asti...voin sanoa, että vatutti. Siinä kerkesin yön aikana kiroamaan, että mihin hittoon oon nyt pääni laittanu. Ei muuten ollu pätkääkään voittajafiilis, ennemminkin ois halunnu mennä johonkin piiloon ja itkeä siellä. Jokainen liike oli tuskaa mahalle.

Keskiviikko aamuna sain siis sit ekan kerran syömistä maanantai-illan jälkeen...nälkä ei ollu mutta velliä söin niin paljon kun jaksoin eli jotain kaks ruokalusikallista. En päässy vielä suihkuun, mutta kuitenkin suorittamaan tärkeimmät pesut. Sitten ton syömisen kanssa tuli se ensimmäinen kosketus todellisuuteen, että mitä mun elämä tulee olemaan loppuiän...päivällisen kohdalla melkein jo aloin itkemään ku en ois jaksanu syödä enää yhtää, mutta pakkohan se oli edes vähän, kinkkusosekeitto oli niin pahaa ettei tosikaan...hoitajakin myönsi saman :D Tänä päivänä sain sit illemmalla vinguttua ne pumpparit mun jaloista pois, koska en halunnu valvoa niitten kanssa enää toista yötä. Ehtona oli sit, että mun pitää kiertää rundia ahkerasti osastoa ympäri. Lupasin todellakin ja myös toteutin. Otettiin myös pois haavojen päältä ne harsot, ei kaunista katsottavaa mutta ei nyt niin pahakaan. 5 reikää...neljä niistä ei oikeestaa ollu ees kipeitä, mutta se josta mahalaukku oli vedetty pois sattu ihan julmetusti. Klexane piikitys alko illalla.  Nyt sit varotus...tähän seuraavaksi tulee kuva niistä haavoista mitä ny ite sain kuvattua, vasemman puoleinen on se mahalaukun vetohaava.

Torstaina oisin saanu jo lähtee kotia, mutta mulla itellä oli tosi epävarma olo joten jäin vielä seuraavaksi yöksi.

Noh, eihän siinä sit hittojakaan, perjantaina kotiuduin ja uuden elämän harjoittelu alko varsinkin syömisten kanssa...huhhuh, ei tuu olee helppoa. Mun päikkäritkin on sit ainakin lähiaikoina pelkkä haave kun syöminen vie kaiken ajan. Jees, elämä on!

Tää mun dosetti näyttää nykyään mielenkiintoiselta, näitten päivittäisten annosten nieleminen vie jo puoli päivää kun yks kerrallaan ja pikkuhiljaa. Tässä siis viikoksi jaetut lääkkeet

Normit lääkkeet mitä aiemmin ollu ja sit loppuelämäks myös vitamiinit....Kalsipos-D, Multivita+ ja Kalsium. Tossa on kyl myös ylimääräset d-vitamiinit joten niistä pitää kysyy jätänkö pois kun kerran on noita muita d-vitamiinejä sisältäviä.

Huh, tulihan taas tekstiä vaikka muille jakaa ja toivon et joku ees jaksaa lukea loppuun :D

Mun pitää nyt mennä tekee itelleni välipala, huomenna tulee sit päivitys tosta mun päivittäisestä ruokalistasta :)

Hellurei ja aurinkoa elämääsi :)

ps. mun sairaala "kämppis" eli se 86 vuotias mummeli oli ihan huippu tyyppi, kova puhumaan ja nauraa sen jutuille kyllä joutu vaikka sekin teki kipeetä. Aina se oli heti nostamassa ylös jos multa tippu jotain tai jos sanoin, että kuuma ni kävi aukasee ikkunoita. Manun hautajaisetkin katottiin yhessä ja sit kirottii ku ei keretty vetää päikkäreitä :)