Jippii vaan ja sillee...mä siis olen tän kirjottanu jo eilen (lauantaina), mutta vaan tallentanut enkä julkaissut eli pistetääs nyt paremmalla onnella esiin :D

-------------------

Vihdoinkin pääsin lenkille, aivan mahtava fiilis pitkästä aikaa. Eilen oli kauheeta surua ja itkin koko päivän mutta siitä enemmän lopussa. Paino on päivitetty TÄNNE ja paljon ei enää puutu siitä tavoitteesta jonka asetin syyskuuhun mennessä...toivon mukaan saan jo parin viikon sisään asettaa uuden tavoitteen ja ajan :)

Eilen tosiaan oltiin koirien kanssa aamulla jo ihan litimärkiä ku tultii aamupissalta takasin kotia joten mun oma reissu jäi edelleen tekemättä, vettä tuli ku aisaa. Mä en oo kertaakaan tällä viikolla saanu aktiivisuustavotetta täyteen, mutta tänää siihen nyt tuli jo muutos koska varmaan iltapäivään mennessä se on vähintään 100% :)

Tosiaan kun en toissa perjantain jälkeen käynyt niin aattelin varovasti alotella lyhyemmällä matkalla. Oli aivan ihana mennä tuolla ku ei ollu muita ihmisiä...no joo, 2 koiran ulkoiluttajaa näin :) Jotta ei poiketa totutusta niin mulla taas alko jalka kiukkuilee eli rakkoa pukkas tällä kertaa vasempaan jalkaan. Isovarpaan alapuoli on nyt ihan kipee...ei onneks sitä rakkoa mutta herkkänä silti...yhtä rakkoa on sit taas päkiä, heti varpaiden alapuolelta. Mähän en niitä sukkia käytä ku vain niissä tapauksissa jos oon menossa johonkin missä otetaan kengät pois tai sit jos ulkona on jotain -20 pakkasta :D Kyttäsin kokoajan koska alkaa verta tursuamaan jostain kohtaa lenkkaria mutta siltä onneks säästyin. Täytyy päivällä paketoida toi jalka ennenku lähtee pihalle koirien kanssa. No mut enivei...matkaa kerty tänää vaan 5,7 kilsaa mut tästä on taas hyvä lähtee pidentää joka kerralla vähän :)

Oli jonkinlaista usvaa havaittavissa aikaisin aamulla :)

Mutta nyt siihen mikä tuonut kauheeta surua tänne meille...meiän Petra-neiti on pipi :(

Eilen (perjantaina) aamulla kaikki oli vielä hyvin ku käytii ulkona mut sit aamupäivän aikana se alko yhtä'äkkiä aristaa oikeeta takajalkaa niin ettei oikee kärsiny ees astua sillä...se oli ihan kauheeta ja mä luulin, että se kuolee siihen justiinsa. Mä en voinu käyttää noita kahta samaan aikaan vaan Petra kävi ensin ja mentii ihan hissuksiin...tossa on sellai pieni ylämäki ni se ei meinannu päästä sitä ees ylös...pissaaminen tuntu ylivoimaiselle koska siinä joutu varaamaan painon takajaloille....kun se käveli niin katsoin takaapäin ja näyttäis vian olevan lonkassa.

Mä en jaksa täs nyt sen tarkemmin kuvailla...meiän vanha rouva ei kuitenkaan vaan ollut oma itsensä kun tottunu sen olevan aina iloinen ja eloisa. 

Annoin sille särkylääkettä ja ajattelin seurata. Maanantaina soitan eläinlääkäriin ellei tila pahene viikonlopun aikana, eläinlääkäripäivystyksen puh.nron tallensin jo puhelimeen varmuudeksi.

Ja mä kun oon tälläi, että kaikki pitää jo surra vaikka mistää ei mitään tietäisikään ni mä tosiaan itkin ihan hysteerisesti koko päivän ku aattelin, että Petran juoksut on nyt juostu. Poika pääs lomille intistä perjantaia ni sanoin, että tulee varmuudeksi jo hyvästelee sen jos eläinlääkäristä tulee kotia takasin vain panta :(

Nyt tänään aamulla Petra on kuitenkin jo parempi eikä niin paljon jalkaansa arista, muutaman juoksuaskelen yritti ottaa mut ilmeisesti lonkka (?) huomautti heti olemassa olostaan. Mut mä infoon täällä sit mitä tämän asian kanssa edetään ja mitä tulee tapahtumaan. Maanantaina kuitenkin soitto heti aamusta eläinlääkäriin.

Nyt ei muuta, täytyy alkaa touhuumaan...jotain. Kivaa lauantaita kaikille <3